Ensi-ilta 2/2025, Studio 4, Theatre Academy, Helsinki
Valgie Verevä on alku-unessa lepäävä ruumiillinen kertomus elinvoimasta ja ihmisolemuksen tulisesta luonnosta – tulirituaali, joka saattelee meidät hengen, löylymme luojan luo.
Itämerensuomalaisessa viisausperinteessä löyly on yksi kolmijakoisen sielukäsityksen (Itse, Haltija/Luonto, Löyly/Henki) osa. Se viittaa ruumiilliseen elinvoimaamme, jonka monisyiset yhteydet vereen ilmenevät suomen kielen sanoissa vertyä ja verestää. Sisäinen palomme, ruumiillinen viisautemme ja tietomme toisenlaisista olemassaolontavoista voivat verestyä olosuhteissa, joissa tietoinen mielemme voi päästää irti ja vaipua ei-tietämisen tilaan. Ja kun sisäisestä palosta, valgiesta tulee verevä, on se väkevän elinvoimainen.
Ohjaus & valosuunnittelu: Oskari Kaarne Koreografia: Oskari Kaarne & työryhmä Lavastussuunnittelu: Anna Papinsaari Äänisuunnittelu: Sarah Kivi Puku- ja maskeeraussuunnittelu: Salla Oinas Esiintyjät: Riina Hosio, Katriina Loisa, Kerttu Luotamo, Mathilda Muk. Heikki Nousiainen, Sara Rantanen, Sointu Saraste. Esityskuvat: Jere aalto
Marginal notes on body slipping away (2024)
Lighting & Video Design
Read more
Premiere: 04/2024, Theatrehall, Theatre Academy, Helsinki
We meticulously observed a document, distorted its essence to suit our desires, and ultimately obliterated it, both the physical body and its narrative. Now, in the act of recreation, we find ourselves recollecting what we attempted to recall previously. The images and violence that once consumed us are now blurred, allowing for a fresh remembrance.
Now you will witness the unfolding of our recollections, both as they truly occurred and as we wish to construct them. The essence of the body slips away before your eyes. As a passive observer, You watch the images flit through your eyes. A realm where nothing burdens your senses, and nothing grazes your skin, nothing touches your eyes. Witness the echoes of violence, all without disturbance!
This performance draws inspiration from political documents in Iran. We did not seek to portray an accurate representation of Iran’s political landscape. The stories depicted were not bound by strict truths or falsehoods; instead, they served as a reflection of broader experiences.
Writing: Farhan Sonboldel Direction and Cinematography: Homa Shokri Dramaturgy: Birgitte Maaike Feddersen Lighting and Video design: Oskari Kaarne Scenography: Kristian Schmidt Sound design: Hulda Hjálmarsdóttir Costume and mask design: Riitta Sinkkonen-Saarela Performing: Kadence Neil, Paria Mohajerani Photos: Jere Aalto
Kansanomaisen ritualistisessa transsiteatteriteoksessa Virtaus, kahlaamme takaisin juurillemme ja palaamme virran lähteelle. Riisuunnumme näennäisistä eroistamme ja hiljennymme kuuntelemaan sisintä luontoamme. Kutsumme parannettaviksi ajan lävitse kantautuneita ylisukupolvisia muistijälkiä, jotka peittävät historian painosta taipuneilla oksillaan lähteen allensa.
Mitä kauempana kuljemme lähteestä, sitä enemmän alamme oireilla ja käyttäytyä itsetuhoisesti luontoamme kohtaan. Mutta lähestyessämme lähdettä, kaivautuessamme tajunnan eri kerrosten lävitse, huomaamme myös varjoissamme olevan valoa, kaiken elämän olevan yhtä.
Ajan loputtomassa virtauksessa, ihminen ilmenee oman tietoisuutensa verran. Ja lopulta, matkamme päätepisteessä, kunkin meidän omat polkumme kietoutuvat yhteiseksi hengitykseksi sisään ja ulos, syntyen ja kuollen, jälleensyntyen.
Photos: Jesse Pohjonen
Ohjaajan sanat
Olen pohtinut tämän teosprosessin aikana paljon pimeyttä, sen metafyysistä olemusta, sekä pimeyden ja valon välistä yhteistä ikuista tanssia. Olen pohtinut pimeyden ja valon sykliä niin universumissa, vuoden- ja päivänkierrossa kuin syvällisissä sisäisissä prosesseissammekin. Olen ajatellut yhteiskuntaamme ja sen kollektiivista pimeyden pelkoa, jossa iso osa pimeästä on verhottu valolla ja näin ollen eristetty irralleen itsestämme. Mutta pimeämmät puolemme eivät ole kadonneet mihinkään, vaikkemme niitä itse näkisikään. Kysyn yhä uudelleen ja uudelleen, mitä pimeys lopulta on? Onko se meidän ulkopuolinen ilmiö, vai sisäinen maailmamme? Ympärillämme virtaava näkymätön massa vai alitajuiset tunteemme? Onko pimeys valoton?
Pimeys tuntuu usein olevan niin tyhjä, että mielemme täyttää sen nopeasti itsellään. Pimeyden musta verho vaikuttaa toimivan kuin peilinä itsellemme, tai alitajuisille syvimmille puolillemme. Koen pimeyden olevan loistava työkalu kohdataksemme todellisen olemuksemme, kaikkine sen sävyineen. Joskus varjojen kohtaaminen vaatii rohkeutta, joskus lähestulkoon hyppyä tyhjin käsin tuntemattomaan. Mutta on mielestäni tärkeää muistaa; varjot voidaan kohdata myös lämmintä kesätuulta jäljitellen, lempeästi kaiken läpäisten. – Oskari Kaarne
Premiere: 04/2022, Studio 4, Theatre Academy, Helsinki
Choreographer, Director & Lighting Designer; Oskari Kaarne Sound Designer: Axel Ridberg Stage Designer; Sara Rantanen Costume Designer: Sofia Engberg Performers: Renegade Braun, Sofia Motturi, Katriina Loisa, Aurora Visa, Milla Tissari
Photography: Valon ilottelu (2022)
Mieronsuo – Kiperkotška (2021)
Choreography & Performance
CAST Ilda (the girl): Hilja-Maria Kinnunen Noy (the grandmother): Minna Kivelä Spirits of the mire: Alex Anton, Oskari Kaarne
CREW Video by: Lotta Taarasti, Topi Raulo, Ville Tolvanen Screenplay, editing: Topi Raulo Cinematography: Ville Tolvanen Production design: Riku Suvitie Costume design: Keats Enkenberg Choreography: Oskari Kaarne Producer, animator: Lotta Taarasti 1. AD: Joonas Snellman Location manager: Claudia Fleege Camera operator: Jyri-Matti Holm 1. AC: Santtu Salminen Gaffer: Daniel Rieder SFX: Ilona Koutonen Production assistant, stills: Emmi Karttunen Production assistant, grip: Pinja Raappana Catering: Ville Lukkarila
Kulkue – Parad – Parade is a contemporary performance that combines dance, music, pre-recorded film and live projection. Kulkue – Parad – Parade looks at the individual artistic histories of its Finnish, Swedish and Norwegian creators through an anthropological lens, with a curiosity towards what it means to inhabit and transform traditions in dance and music.
In February 2021 the working group members created a collection of “originals” – short pieces of dance, music and film – that became the source material for the nearly two-year-long process. Using different methods of passing on information – notation, translation and reconstruction, as well as improvisation, play and historical referencing – the materials have carved their way through time, place and medium to become an expression of not just their creators and carriers, but of the interwoven and layered texture of tradition itself. This interplay between the personal and the shared situates the work as part of a larger current of intermingling and transforming traditions. The makers become informants, collectors, translators and artists all at once, curiously witnessing the leaking concepts of time, genre and authorship. Kulkue – Parad – Parade wishes to celebrate this series of transformations as the most authentic state of tradition.
Photos: Ilkka Saastamoinen
Finnish premiere: 10/2022, Dance House, Helsinki Norwegian premiere: 11/2022, Riksscenen, Oslo
Concept and choreography: Outi Markkula together with the working group Creation and performance: Katriina Tavi, Outi Markkula, Jukka Tarvainen, Anita Vika Langødegård, Jon Bugge Mariussen, Emilia Lajunen, Eero Grundström, Juhani Haukka Music: Emilia Lajunen, Eero Grundström Cinematography and film: Juhani Haukka Costume designer: Aino Simola Lighting and set designer: Oskari Kaarne Choreographer’s assistant: Anni Kaila Dramaturgical planning: Outi Markkula, Juhani Haukka, Oskari Kaarne, Aino Simola, Anni Kaila
Producer: Tanssin talo Co-producer: Riksscenen Oslo – Scene för folkemusikk og folkedans Supporters: SPARKS-project, The Finnish Culture Foundation Other supporters: The Nordic Culture Fund, The Nordic Culture Point, Arts Promotion Centre Finland
Raakaa tradia ry (2022-)
Dramaturgy & Performance
Raw Trad Group and it’s background association Raakaa tradia ry is a community of tradition’s reinterpreters. Multigenerational art collective consists of dance, music and visual art professionals. Althoug in modern Finland folk dance and folk music are situated in art’s marginal, they are an irreplaceable part of art’s diversity and a ten-thousand-year-long continuum.
We believe that tradition made and handled with passion is interesting and arouses feelings in today’s audiences.
Nuuttijuhlat (2024) – Immersiivinen, iloinen ja meluisa Nuuttijuhla Folklandia-risteilyllä 21.1.2024
Väen ja kevään tanssi(2023) – Kumpi on vahvempi? Karhu vai naisen väki? – Raakaa tradia kutsuu karjan laitumelle ja siunaa sadon vuodeksi eteenpäin. Karhu ei lähde metsänrajaa ylittämään, kun karhunhäpäisijä lähtee pyllyttämään metsää kohti. Mitä vanhempi vittu sen mahtavampi väki. On aaika punnita uudelleen naisen ja karhun voimat.
Kekri (2024)– Juhlistaa vuoden pimeintä aikaa, tulossa syksyllä 2024
Työryhmä / working group: Petri Prauda, Jouko Kyhälä, Sara Puljunen, Jonna Lankinen, Riina Hosio, Hanna Poikela, Oskari Kaarne, Arttu Peltoniemi, Emma Kantelinen, Bela Gazdag, Joonas Luomala, Siiri Suoniemi, Paula Susitaival, Laura Hannula
Suljetut ovet, No Exit (2023)
Lighting Design
Suljetut ovet
Kolme hahmoa mahdottomassa olosuhteessa. Pakoon ei pääse, ei itseään eikä muita. Toisten katseen alla on vain selviydyttävä ja löydettävä tapa jatkaa eteenpäin.
Three characters in impossible circumstance, There is no way out, from yourself or others. You have to survive under the looks of others and find a away to go forward.
Photos: Mikael Karkkonen
Premiere: 06/2023, Studio 2, Theatre Academy, Helsinki
Text: Jean-Paul Sartre Translation: Marja Rankkala Dramathurgy: Taika Martikainen Direction: Jaakko Kiljunen Set Design: Anni Hernetkoski Costume design: Työryhmä Lighting Design Oskari Kaarne Sound Design: Juri Jänis Acting: Petri Knuuttila, Milla Tissari, Alexandra Oupornikova Assistant of direction: Maksim Pavlenko
Ihmisen Ikävä (2019)
Direction, Choreography, Lighting Design
Teoskuvaus
Ihmisen Ikävä kertoo luovutetussa Karjalassa eletystä lapsuudesta, lähdöstä, kodin menettämisestä ja ikuisesta kaipuusta kaikkein rakkaimpaan. Teos pohjaa Anja Rastaan (1915-1983) jatkosodan jälkeen kokoaman samannimiseen runokokoelmaan, sekä hänen suvun perintönä kulkeutuviin tarinoihin. Rastaasta sanotaan, että hän oli Ilomantsin luovutetulla alueella syntynyt viimeinen runolaulujen ja itkuvirsien taitaja.
Teoksessa astellaan unimaailmoissa, tunteiden ääripäästä toiseen kulkeutuen. Valveen ja unen rajamailla toimiessa, on vaikea käsittää todellisuutta, kun takaumat menneestä ajasta elävät mielessä yhtä vahvoina kuin eilinen ja tuntuvat todenmukaisemmilta kuin tämä hetki. Kaipuu ja menetyksen luoma suru ei katoa koskaan, vaan sen kautta on opittava elämään ja oltava kiitollinen siitä, että rakkaat muistot menetetystä rajakylästä, elävät meissä aina.
Photos: Mikko Malmivaara
Premiere: 09/2019, Hällä-näyttämö, Tampere
Director, writer & lighting Designer: Oskari Kaarne Choreography: Oskari Kaarne & Tanssiteatteri Kamala Composition: Niko Pentikäinen, Essi Hirvonen, Mitja Pilke, Tiia Karttunen, Erika Hammarberg, Risto Luukkonen, Saija Hostikka. Performers: Mitja Pilke, Lotta Terävä, Eveliina Pilke, Emma Kantelinen, Eetu Laitinen, Tuomas Ala-mikkelä, Tommi Törönen, Saija Varila Live-music: Tiia Karttunen, Erika Hammarberg, Risto Luukkonen, Saija Hostikka Poems: Anja Rastas Stageprops: Oskari Kaarne, Puuartisti Oy, Ari Kotilainen
Kielillä Kirot (2021)
Lighting Design, Cinematography, Edit
Kielillä Kirot
Kivun tyttö, kivun neito; Ken lie minua kironnut, Kielin kehnoin keikuttanut, Saakohot omat sanansa, Vierköhöt omat vihansa, Kotihinsa koitukoot.
Kivun tyttö, kivun neito; I stupi kipu mäellä, Kipuloita keittämässä, Sinne mie kivut puhelen, Sinne tuskat tuikeloin, Maahan kolmehen sylehen, Yheksähän kynärähän.
(Koottu Suomen Kansan Vanhat Runot: I4, 636. Pistojärvi; VII4 loitsut, 2119. Impilahti.)
Lighting Design: Oskari Kaarne Cinematography & Edit: Oskari Kaarne Performer: Emma Kantelinen Costumes: Emma Kantelinen Music: Junna -Et sinä huomannu Film equipment: Kinos Rentals Technical support: Ville Tolvanen
oskarikaarne.com 